Vuoden vaihtuessa

Loppuvuosi 2018 ja alkuvuosi 2019 meni vauhdilla ja blogikirjoittelu jäi hieman jälkeen. Nyt päivitystä tilanteeseen.

Marraskuussa kävimme Tartossa näyttelyissä Jusun ja Jenin kanssa. Jusu sai molempina päivinä erinomaisen, Jeni lauantaina ERI SA ja sunnuntaina EH. Lauantain tuomari Olena Chuieva Ukrainasta ei ollut ihan tehtäviensä tasalla, rodun säkäkorkeus oli hakusessa eikä mittakeppiäkään löytynyt. Sunnuntaina tuomaroi Eva Nielsen Ruotsista.

Jusun kanssa kävin nose workin viikonloppukurssilla ja harrastusta on tarkoitus jatkaa kotona paremmalla ajalla.

Jouluposeeraus

Viimein kävi tuuri ja löysin meille sopivan edullisen treenihallin ja pääsimme taas koko lauman kera agilityn pariin. Matkaa hallille on puolisen tuntia, mutta se on tiloiltaan sopiva ja saa treenailla omassa rauhassa. Hallista löytyy agilityesteet ja muita tarvikkeita.

Syksyn lopulla Rocky alkoi vaikuttamaan kipeältä ja se pullisti taas vatsaansa eikä suostunut kakkaamaan. Lääkärissä todettiin tulehdusarvojen olevan pilvissä ja haima-arvo oli aivan omissa sfääreissään. Oletuksena oli kortisonilääkityksen aiheuttama haimatulehdus, vaikka Rocky ei ollut missään vaiheessa oksennellut ja ruoka maistui hyvin. Rocky sai antibioottikuurin ja Litalginia ja ruokavaliota muutettiin vähärasvaisemmaksi. Olo paranikin melko pian ja Rocky voi tällä hetkellä kohtalaisen hyvin.

Rocky

Rocky

Lunta on riittänyt ja lisää on luvassa. Kovilla pakkasilla ulkoilu ei ole pienten mielestä kivaa, mutta kun pakkanen laskee, lumessa on mukava juosta ja uppuroida.

 

Pari viikkoa sitten töistä kotiin tultuani huomasin, että Eeka roikotti alaleukaansa oudosti eikä pystynyt sulkemaan suutaan. Sen kurkusta pääsi myös inhottavaa korinaa ja pelästyin, että sillä on joku nielutulehdus tai muuten nielu turvonnut. Sain onneksi lääkäriajan ja pääsimme tarkastamaan tilanteen. Nielu näytti normaalilta ja samalla otetut kilpirauhasarvot olivat myös kunnossa. Päättelin kyseessä olevan kolmoishermohalvauksen (trigeminal neuritis) josta löytyikin paljon kokemuksia ja artikkeleja netistä. Kaikissa mainittiin vaivan parantuvan 2-4 viikossa itsekseen.

Trigeminal neuritis

Koska Eeka ei vaikuttanut kipeältä ja avustettuna se söi mielellään, päätin odotella. Vajaan viikon kuluttua Eeka pystyi jo syömään itse, ja vaikka suu ei koko aikaa kiinni pysykään, Eeka pystyy laittamaan sen halutessaan kiinni ja pureskelemaan koviakin asioita. Toivottavasti toipuminen jatkuu samaan malliin!

Eeka